…sanoi pässi kun päätä leikattiin. Korona loi elämäämme uuden aikakauden, niin sanotun korona-ajan. Tällä hetkellä kutsumme niitä muutamaan kuukautta poikkeusoloissa ”pahimmaksi” korona-ajaksi. Vietimme aikaa sisätiloissa, eristäytyneinä ja samalla ajalle tapahtui mielissämme jotain. Aika lisääntyi. Oli aikaa siivota kaappeja, tehdä remonttia, lukea kirjoja, kutoa, kuka mitäkin. Tosin joillekin arki jatkui yhtä kiireisenä ja piti etsiä uusia työ- ja toimintatapoja, järjestää etäkokouksia, löytää virtuaalimaailman mahdollisuudet. Silti aika ei oikeasti muuttunut, vuorokaudessa ei ollut sen enempää eikä vähempää tunteja.
Puhumme ajasta liikkumista ja toimintaa kuvaavilla ilmaisuilla. Välillä kulutamme aikaa, koska se suorastaan matelee tai jopa tapamme sitä ja välillä se etenee liian nopeasti ja jopa juoksee. Yksi suomalaistenkin perin hyvin tuntema tapahtuma, jolloin aika tuntuu kulkevan erityisen hitaasti, on jonottaminen. Tuskaa lisää vielä viereisen jonon kulkeminen nopeammin. Lisäksi suomalaisen kulttuurin kunnia-asia on olla ajoissa paikalla, kun taas mitä etelämmäksi mennään, niin ajan käsitys tuntuu venyvän. Jotkut eteläiset ystävämme toteavatkin, että ”teillä on kello, mutta meillä on aika”. Aika on siis myös kulttuurisidonnainen. Perin rasittavaa saattaa olla myös se, että naapurin televisio on muutaman sekunnin edellä omaamme. Näin pitkässä ajassa on jo vaara juonipaljastuksiin. Tästä saamme kiittää digiaikaa, joka on pidentänyt aikaa todellisuuden ja kuvan katsomisen välillä.
Vaikka kuvailemmekin ajan kulumista liikkeenä suuntaan jos toiseenkin, itse kello ei kuitenkaan näytä suuntaa vaan ainoastaan meneillään olevan hetken. Mielikuvat sen kulkemisesta nopeammin tai hidastuvan ovat oman päämme tuotoksia. Ihmisellä ei ole olemassa erityistä aika-aistia, vaikka välillä toteammekin että unohdimme ajan kulun. Jotta voimme erotella aikaa, asioissa täytyy tapahtua muutosta.
Aikaa on yritetty hahmottaa noin 20 000 vuoden ajan esimerkiksi auringon avulla. Se ei ole vaikeaa, koska vuorokausi on selvästi erottuva jakso luonnossa. Kiinassa poltettiin eri hajuisia suitsukkeita eri aikoina, joista tarpeeksi tarkan hajuaistin omaava päätteli meneillään olevan ajan. 3500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua muinaisten egyptiläisten metrien korkuisista obeliskeista maahan langennut varjo näytti aikaa.
Yhteisesti sovitun mukaan, vuorokausi vaihtuu nykyään keskiyöllä. Periaatteessa vuorokausi voisi alkaa minä muunakin ajankohtana. Muinaisessa Egyptissä vuorokausi vaihtui vasta aamuauringon valjetessa ja babylonialaisten vuorokausi alkoi illan hämärtyessä. Päivän askareiden alkaessa ei vielä ollut tarvetta henkilökohtaiselle herätyskellolle, tämä tarve tuli vasta myöhään teollistumisen myötä.
Osa meistä kärsii nykyään kellojen kaksi kertaa vuodessa tapahtuvasta siirrosta kesä- ja talviaikaan mutta miten olisimme pärjänneet muinaisessa Egyptissä? Tunnit eivät aluksi olleet tasatunteja, vaan niiden pituus vaihteli. Kesäisin päivän tunnit olivat pitempiä ja yötunnit lyhempiä, vastaavasti talvella tunnit olivat lyhempiä päivällä ja pitempiä yöllä. Tällä mentiin tuhansia vuosia, kunnes keskiajalla 1300–1400-luvulla siirryttiin tasatunteihin.
Ensimmäiset mekaaniset kellot valmistettiin 1300-luvulla ja minuuttiviisari ilmestyi 1500-luvun loppupuolella, mutta yleistyi vasta noin vuonna 1680, sekuntiviisari hieman myöhemmin. Pikkuviisarit tunnettiin toki jo aiemmin, mutta tuon ajan tavan ihminen ei liene pelannut minuuttipeliä tai hiihtänyt sadasosasekunneilla. Sen sijaan tähtitieteilijät käyttivät ajan pienempiäkin yksiköitä taivaankannen mittaamiseen. Tähtiaika ilmoittaa taivaankannen asennon jossa jo sekunneissakin tapahtuu muutoksia. Vuorokautemme 24 tähtiaikatuntia on yksi tähtivuorokausi ja tässä ajassa maapallo pyörähtää kerran akselinsa ympäri ympäröivän tähtiavaruuden suhteen. Toisin sanoen kun katsot tähtitaivasta nyt, seuraavan kerran näet sen samanlaisena 24 tunnin kuluttua. Jos havainnoit aikaa katsomalla tähtitaivaalle, etusormesi ja peukalon väliin eli vaaksanmittaan mahtuu reilu tunti tähtiaikaa.
Maa planeettamme virallisesta ajasta vastaa maailmanlaajuinen cesium- ja vetymaseratomikellojen verkosto. Aika on ihmisen mittapuun mukaan varsin täsmällinen, virhe on vain yksi sekunti 27 miljoonassa vuodessa. Suomessa VTT MIKES ylläpitää kansallisessa aika- ja taajuuslaboratoriossaan Suomen virallista aikaa. Kelloluolassa on kaksi cesium atomikelloa, kaksi aktiivimaseria ja yksi passiivimaseri. Maserilla tarkoitetaan optista laitetta, jossa tahdistetut mikroaallot värähtelevät samalla taajuudella. Neiti Ajalta saa siis edelleen jämptin ajan, joka tulee suoraan atomikellolta.
Onko aika kaikkialla sama?
Turkulaiset tuppasivat myöhästyä kymmenen minuuttia Helsingistä lähtevästä junasta, koska 1900-luvun alkuun saakka Turussa elettiin eri aikaa kuin Helsingissä. Pietariin menevällä junalla päästiin Helsingin ajassa aina Kouvolan Kaipiaisiin asti, jolloin kelloja piti taas siirtää parikymmentä minuuttia eteenpäin. Myös muualla Suomessa eleltiin omien aikataulujen mukaan. Aika yhdistyi samaksi koko Suomessa vasta itsenäisyyden jälkeen. Tämä tapahtui täsmällisesti 1.5.1921 klo 24.00 kun jokainen kellon omistava siirsi tiukunsa 20 minuuttia eteenpäin. Vapun juhlinta jäi siten sen verran lyhemmäksi kyseisenä vuonna.
Vaikka aika jaetaan pituuspiireittäin, on myös korkeudella väliä. Juhannuksen grillaushässäkässä terassin lattialle pudottamasi makkara on jonkin ajan kuluttua hitusen tuoreempi kuin pöydällä oleva. Nuorekkuuden salaisuus on pysytteleminen lähellä maanpintaa. Vuoristossa asuva serkkusi vanhenee sinua nopeammin, koska aika kuluu vuoristossa nopeammin kuin merenpinnan tasolla. Hänellä on ollut vähemmän aikaa tehdä asioita ja hän on ollut kiireisempi. Kysymys onkin, kummanko kello näyttää oikeaa aikaa? Tai jos sinulla on yksi kello, tiedät mitä aika on, mutta jos sinulla on kaksi kelloa, et koskaan tiedä oikeaa aikaa. Tosiasiassa ei ole olemassa kahta eri aikaa, on olemassa lukemattomia aikoja, jotka ovat todellisia vain toistensa suhteen. Vuoristossa asuva serkkusi saa tilaisuuden lähteä avaruusmatkalle ja yllätyksesi on suuri kun hän palaakin takaisin sinua nuorempana. Ainoa asia millä voit päästä samalle viivalle on pitää vastaavasti itsesi kiireisenä, koska alituiseen liikkeellä olevana voit hidastaa vanhenemista. Tämä kaikki on varsin hämmentävää. Sopan ylimpänä hämmentäjänä on toiminut itseoikeutetusti Albert Einstein, joka suhteellisuusteoriassa kuvaa miten aika menettää yksikäsiteisyyden.
On yllättävää, että aika itsessään on pitkälti sopimuskysymys. Nykypäivänä kokemamme jatkuva kiire on kuitenkin pohjimmiltaan vain tunne. Wikipedian mukaan kiire on ”jännitteinen tila, jolla on suhde aikaan”. Mutta entäpä jos aikaa ei ole loppujen lopuksi edes olemassa. Sanopa se työnantajalle.
Kirjoitukseen innoitti Heikki Ojan Aikakirja (2007) sekä Carlo Rovellin Ajan luonne (2018). Teksti: Satu Hietala, geologi, tohtorikoulutettava Tarton yliopistossa
Kuvateksti: Atomikellojen aikavirhe on vain noin sekunnin miljardisosa vuorokaudessa. (Kuva: Wikipedia, ©Zubro GFDL ja CC-BY-SA)
Kuvateksti: Kuvassa näkyy jaksotettu aika 4 tunnin pituisesta retkestä, joka sisältää hiihtomatkan jyrkkää vuoren rinnettä ylös ja alas sekä muita tapahtumia matkan varrella, kuten makkaratulet. Retken kuluessa aikakäsitys muuttuu. Ajatuksena on, että koettu aika on tapahtumista riippuvainen ja se voidaan mieltää kuluneen nopeammin tai hitaammin kuin todellinen kelloaika. Ihmisen aivoissa hippokampus (kuvan päässä keskellä) on rakenne, jossa aika ja tapahtumien verkosto yhdistyvät muodostamaan muistoja. Infografia: Kolbjørn Skarpnes ja Rita Elmkvist Nilsen (https://norwegianscitechnews.com/2018/08/how-your-brain-experiences-time/)
