Osaajapula haastaa monia aloja. Tämä on arkipäivää lehtien palstoilla ja sitäkin enemmän käytännön arjessa. Tarvitsemme asiantuntijoita erityisosaamista vaativiin työrooleihin, mutta tämän lisäksi suuri tarve on suorittaviin työtehtäviin. Sote-alaa haastaa erityisesti se, että henkilöstömitoituksen määrittelee lainsäädäntö. Pelivaraa ei ole. Osastoja ja yksiköitä pitää sulkea, ellei henkilökuntaa ole riittävää määrää pyörittämään vuoroja.
Alan pitkään jatkuneet työtaistelut saatiin juuri päätökseen ja palkkoihin on luvassa korotuksia. Palkka-asia on varmaankin puitu loppuun joksikin aikaa. Nyt on lähdettävä miettimään entistä voimakkaammin tekijöitä, joilla saadaan alalle pito- ja vetovoimaa. Nopeita ratkaisuja tuskin löytyy, mutta avoimella mielellä, tavoitteellisella ja sinnikkäillä tekemisellä yleensä saadaan asioita aikaan.
Seuraavaksi katse onkin käännettävä työprosessien ja johtamiskäytäntöjen hiomiseen. Työntekijät odottavat joustavuutta työn ja muun elämän yhteensovittamiseen etenkin, kun kyse on naisvaltaisesta alasta. Työhön vaikuttamisen mahdollisuudet edistävät osallisuutta ja sitoutumista. Arjen prosessien ja sujuvuuden asiantuntijoita ovat monesti tekijät itse. Sote-ala on muuttunut hitaasti johtamiskäytäntöjen ja työn tekemisen suhteen. On uskallettava kokeilla uudenlaisia toimintamalleja.
Esihenkilöt ovat avainasemassa arvojohteisen tekemisen viitoittamisessa. Yksilöjohtaminen korostuu ja esihenkilön on tunnettava tiimiläisten vahvuudet ja henkilökohtaiset tekijät, joilla voi edesauttaa työstä suoriutumista. Työn merkityksellisyyden kokemus, arvostetuksi ja kuulluksi tuleminen, luovat pitovoimaa ja edistävät työssä jaksamista. Työntekijäkokemuksen tavoitteellinen kehittäminen saa hyvän pyörän pyörimään. Hyvä puoli on se, että tämä vahvistaa samalla työnantajamielikuvaa vetovoimaa lisäten.
Järjestetään vaikka yhteinen työpaja, jossa mukana on yrittäjiä ja julkisen sektorin toimijoita. Mietitään yhdessä, millä kaikilla tavoin voimme parantaa tekemistä, ratkaista haasteita ja houkutella tekijöitä. Ehkä seuraavaksi olisi aika tuoda julkisuuteen myös niitä hyviä tarinoita siitä, miten työ on palkitsevaa ja merkityksellistä. Näitäkin onneksi on, ja jotta alalle saadaan uusia opiskelijoita, on nämä tosielämän hyvätkin puolet tuotava esiin.
Onneksi kaikki ei ole kiinni rahasta. Sitäkin toki tarvitaan, jotta palvelut voidaan tuottaa laadukkaasti ja työmäärä pitää kohtuullisena. Joskus resurssien niukkuuden taakse on kuitenkin helppo suojautua, sillä oikeat muutoksen teot voivat näyttäytyä uhkaavalta tai vaivalloiselta. Pito- ja vetovoiman kehittäminen kuuluu kaikille. Se ei ole vain johdon tehtävä. Jokainen työntekijä on vastuussa omalla paikallaan siitä, ruokkiiko sanoillaan ja teoillaan työyhteisön hyvinvointia vai negatiivista ilmapiiriä. On valta valita, miten kohtelee työkaveria tai millaista mielikuvaa luo työstään ja koko alasta. Alan pito- ja vetovoimaa on edistettävä eri tasoilla ja jokaisella on siinä oma paikkansa. Tämä tehtävä kuuluu kaikille julkisesta yksityiseen. Rohkeus ja halu tehdä asioita toisin ei maksa mitään.
Katja Rajala, yritysvalmentaja
Suomen Yrittäjänaisten puheenjohtaja
Pohjanmaan hyvinvointialueen hallituksen vpj., Vaasan kaupunginhallituksen jäsen
