Huoltovarmuuden näkökulmasta Suomi on saari. Yli 95% tavaravirroista Suomeen kulkee meritse. Huoltovarmuudella pyritään takaamaan kansan selviytyminen myös sellaisessa tilanteessa, jossa vapaa merenkulku Itämerellä ei ole mahdollista. Tämä edellyttää ennakointia, varautumista ja vaihtoehtoisia reittejä. Suomalaisessa mallissa huoltovarmuudessa ei eroteta sotilaallista ja- siviilihuoltovarmuutta. Ne ovat saman kolikon kaksi puolta.
Arktisen alueen globaali merkitys on kasvanut ilmaston lämmetessä ja muutenkin. Venäjän brutaali hyökkäys Ukrainaan vuoden 2022 helmikuussa oli viimeinen tekijä sille, että Suomi ja Ruotsi päätyivät hakemaan puolustusliitto Naton jäsenyyttä. Pohjolan arktisella alueella on pitkät perinteet rajat ylittävästä yhteistyöstä ja alueella on perinteisesti kuljettu rajoista välittämättä. Kulkuväylät ovat muodostuneet ja rakentuneet luontoa kunnioittaen maantieteen rajoittamana. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että nopein yhteys Norjan Narvikista Kirkkoniemeen kulkee Suomen kautta. Turvallisuusjärjestelyjen kehittymisen kautta kaikki Pohjoismaat ovat nyt sotilaallisestikin yhteistä perhettä, mikä avaa uusia mahdollisuuksia huoltovarmuus- ja turvallisuusyhteistyöhön.
Tilanteessa, missä ulkomaanliikenne Itämeren pääaltaalla ei ole mahdollista, huomio keskittyy Suomessa pohjoiseen, rannikkoseudulle (Ahvenanmaalta itään) ja Pohjanlahdelle. Tarkasteltaessa karttaa huomio tulee kiinnittää maantieteeseen ja olemassa olevaan infrastruktuuriin.. Itämerelle vaihtoehtoinen huoltovarmuusreitti tulee Pohjanmereltä, Atlantilta ja Jäämereltä. Suomen huoltovarmuus edellyttää väyliä edellä mainittujen merien satamakaupungeista Suomeen. Näitä on hahmotettu oheisessa kuvassa. Väylät kulkevat Norjan ja Ruotsin läpi, minkä vuoksi rajat ylittävä yhteistyö on äärimmäisen tärkeää. Väylien on oltava perusteltuja jo normaaliolojen tarpeisiin.
Tonnimääräisesti ajatellen vesiväylät ja rautatiet ovat moninkertaisesti tehokkaampia kuin maantiet, mutta kaikkia kuitenkin tarvitaan. Maayhteyksiä pohjoisessa rajoittavat vuoristo ja isot joet. Harva asutus ja vähäinen teollisuus tekevät investoinneista taloudelliselta kannalta usein kannattamattomia. Asiaa pitää kansallisesti katsoa kuitenkin erityisesti pitkällä tähtäimellä ja huoltovarmuuden varmistamisen näkökulmasta. Karttaa katsomalla voi todeta, että Merenkurkku on sijainniltaan erittäin keskeinen ja kiinteällä yhteydellä olisi huomattava merkitys huoltovarmuuden näkökulmasta. Pohjoisen maayhteydet eivät riitä riittävän huoltovarmuuden takaamiseen sotilaallisessa kriisissä.
Sotilaalliselta kannalta katsoen kaikki liittyy kaikkeen. Nykyinen ja näköpiirissä oleva tulevaisuus edellyttää varautumista myös poikkeusoloihin. Sodan uhkaakaan ei voida sulkea pois. Tämän vuoksi Natossa ja kaikissa Pohjoismaissa varaudutaan ja valmistaudutaan pahimman varalle. Suunnittelu tehdään siten, että siirtyminen normaalioloista kriiseihin tai poikkeusoloihin tapahtuu mahdollisimman joustavasti ja se huomioi myös energian ja tietoliikenteen. Normaaliolojen infrastruktuurin, satamien ja väylien tulee mahdollistaa suurtenkin joukkojen ryhmittäminen, materiaalin ennakkovarastointi, logistiikka ja lääkintähuolto. Kaikissa osakokonaisuuksissa pitää huomioida kokonaisturvallisuus eli sotilaallisen maanpuolustuksen ja siviiliyhteiskunnan tarpeet.
Norja on tehnyt pitkään sopimuksellista sotilaallista yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa kahdenvälisesti. Samaa valmistellaan nyt myös Suomessa ja Ruotsissa. Transatlanttinen yhteistyö on yksi lisäulottuvuus huoltovarmuuden takaamisessa. Euroopassa on pitkät perinteet rajat ylittävien infrastruktuurihankkeiden tukemisessa. Juuri käynnistynyt Rail Baltican rakentaminen on siitä mainio esimerkki. Infrastruktuurin kehittämisessä on käytettävä kaikkia mahdollisia rahoituslähteitä, niin kansallisia kuin monikansallisia, niin yksityisiä kuin julkisia.
Tryggande av försörjningsberedskapen
Med tanke på försörjningsberedskap är Finland som en ö. Mer än 95 % av varuflödet till Finland sker nämligen sjövägen. Försörjningsberedskapen syftar till att säkerställa att befolkningen klarar av även en sådan situation där fri sjöfart på Östersjön inte är möjlig. Detta kräver framförhållning, förberedelser och alternativa rutter. I den finländska modellen för försörjningsberedskap görs ingen skillnad mellan militär och civil försörjningsberedskap. De är två sidor av samma mynt.
Den arktiska regionens globala betydelse har ökat i och med klimatuppvärmningen, och även annars. Rysslands brutala invasion av Ukraina i februari 2022 var den avgörande faktorn för Finlands och Sveriges beslut att ansöka om medlemskap i försvarsalliansen Nato. Den arktiska regionen i Norden har en lång tradition av gränsöverskridande samarbete och man har av hävd rört sig i området utan hänsyn till gränserna. Färdlederna har formats och byggts med respekt för naturen och begränsade av geografin. I praktiken innebär det till exempel att den snabbaste vägen mellan Narvik och Kirkenes i Norge går via Finland. Så som säkerhetsarrangemangen har utvecklats är alla de nordiska länderna nu en del av en gemensam familj även i militärt avseende, vilket öppnar upp nya möjligheter för samarbete inom försörjningsberedskap och säkerhet.
I en situation där utrikestrafik inte är möjlig i Östersjöns huvudbassäng, kommer blickarna i Finland att riktas norrut, mot kusttrakterna (från Åland österut) och Bottniska viken. När man studerar kartan bör man fästa uppmärksamhet vid geografin och befintlig infrastruktur. Nordsjön, Atlanten och Norra ishavet utgör alternativ till Östersjön för rutter som skulle upprätthålla försörjningsberedskapen. Finlands försörjningsberedskap förutsätter alltså farleder från hamnstäder vid de ovan nämnda haven till Finland. Dessa visas på bilden här invid. Rutterna går genom Norge och Sverige, vilket gör det gränsöverskridande samarbetet extremt viktigt. Rutterna måste vara motiverade också för behov under normala förhållanden.
Med tanke på gods mätt i ton är farleder och järnvägar mångdubbelt effektivare än landsvägar, men alla behövs ändå. Landförbindelserna i norr begränsas av berg och stora älvar. En gles bebyggelse och obetydlig industri gör ofta investeringar olönsamma ur ett ekonomiskt perspektiv. Nationellt måste dock saken betraktas i synnerhet på lång sikt och ur den synvinkeln att försörjningsberedskapen måste tryggas. När man tar en titt på kartan kan man konstatera att Kvarken är mycket centralt belägen och att en fast förbindelse skulle ha en avsevärd betydelse för försörjningsberedskapen. Landförbindelserna i norr räcker inte för att säkerställa en tillräcklig försörjningsberedskap vid en militär kris.
Ur militär synvinkel är allt sammankopplat. Både den nuvarande situationen och en överskådlig framtid kräver förberedelser även för undantagsförhållanden. Inte heller ett krigshot kan uteslutas. Därför förbereder sig Nato och alla de nordiska länderna för det värsta. Planeringen bör göras så att övergången från normala förhållanden till kriser eller undantagsförhållanden kan ske så smidigt som möjligt, även med hänsyn till energi och datakommunikation. Infrastrukturen, hamnarna och farlederna måste under normala omständigheter möjliggöra utplacering även av stora styrkor, förhandslagring av materiel, logistik och sjukvård. I alla delhelheter måste hänsyn tas till den övergripande säkerheten, dvs. det militära försvarets och det civila samhällets behov.
Norge har länge haft ett avtalsenligt och bilateralt militärt samarbete med Förenta staterna. Även i Finland och Sverige förbereds nu ett likadant samarbete. Det transatlantiska samarbetet utgör ytterligare en dimension när det gäller att trygga försörjningsberedskapen. Europa har en lång tradition av att stödja gränsöverskridande infrastrukturprojekt. Ett utmärkt exempel är byggandet av Rail Baltica, som just kommit igång. När man utvecklar infrastrukturen måste man utnyttja alla möjliga finansieringskällor, såväl nationella som multinationella, såväl privata som offentliga.
