Enää ei auta puhua jonkun yksittäisen maan päästöistä. Oikeudenmukaista on laskea kunkin maan päästöt per henkilö. Eli tavallaan kuten muutenkin. Jos yksi likaa niin ei naapurit pidä panna vastuuseen tai jos yksi rikkoo ei pidä panna muut syyttömät maksumiehiksi. Ja kussakin maassa on erityyppiset sähköntuotantoratkaisut, kulutusratkaisut ja maanviljelysmenetelmät. Suomen kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt v. 2018 oli hiukan yli 10 tonnia jolloin sijoitumme Japanin tasolle ja hieman edellä Kiinaa .
Toisekseen on tulossa laskelmat joissa maat jotka kuluttavat paljon tavaraa pitäisi myös olla ”syyllisiä” tai osavastuussa tavaran tuotannosta aiheuttavista päästöistä. Se on loogista että päästöistä ei voi vapautua mikäli ulkoistaa päästöt eli poimii rusinat pullasta.
Kolmanneksi laskelmiin on tulossa vielä historiallinen aspekti. Kussakin maassa per capita on osallistunut viimeisten 50 vuoden aikana päästöihin jotka ovat kumuloituneet ilmastoon. Nykyinen ilmaston ylikuormitus on syntynyt päästöistä pääosin viimeisten 50 vuoden aikana. Eri maiden tuotanto ja kulutustavoista johtuen tämä jo aiheutetun ”roskaantuminen” pitää tietenkin myös ottaa huomioon kun puhdistamiskustannukset pitää jakaa. Tällöin tietenkin Eurooppa/USA/Australia/Canada alkavat näyttämään hyvin suursyyllisiltä…
Så här ser per capita ut konsumtionsbaserat!
Det är klart att länder som producerar inte är helt ensamt ansvariga för utsläpp ifall konsumtionen sker i ett annat land. Dvs konsumenten måste också ta sitt ansvar för utsläpp som sker pga av konsumtionen oberoende var produktionen skett. Då ser ansvaret för utsläpp ut såhär i världen enligt vidstående karta. T.ex. Finland hörde 2017 till tio i topp i världen. Överlägset största ”bovarna” är då USA, Canada, Australien, UAE och Belgien. Och den totala mängden under de senaste 50 åren är för dessa länder enorma per capita jämfört med andra länder i världen.
