Saako puhua vain rahasta vai pitääkö puhua ainoastaan ihmisistä, kun puhutaan kuntapäätöksenteosta? Nämä asetetaan monesti vastakkain ja omaa kantaa puolustellaan kiivaasti omien suojavallien takaa ja toisia syytellään rahan ahneeksi tai vastuuttomiksi tuhlareiksi.
Keskusteluissa näyttäytyy välillä ristiriitainen suhtautuminen rahaan ja talouskuriin. Aivan kuin kyse olisi jostain paheellisesta, joka on vastakkain ihmisten tarpeiden kanssa. Toisaalta taas toinen ääripää rahapuheesta kadottaa ajoittain itse ajatuksen siitä, keitä ja mitä varten talouden perään on katsottava tarkoin.
Meillä kaikilla on oma ihmiskäsitys, ajatus hyvästä yhteiskunnasta ja toimivasta arjesta, sekä rahan roolista. Painotamme asioita omasta arvopohjastamme käsin. Siihen on meillä oikeus, mutta meillä on myös velvollisuus yrittää ymmärtää muita. Valtuustossa päätöksiä tehdään kuntalaisten rahoilla, tavoitellen asukkaiden mitä moninaisimpien palvelutarpeiden tyydyttämistä läpi elämänkaaren.
On vastuutonta luvata kaikkea hyvää kaikille, miettimättä sitä, millä palvelut saadaan kustannettua. Toisaalta taas vaarana on kadottaa inhimillisyys elämän moninaisuuden äärellä, mikäli tiukasta taloudenpidosta tulee itseisarvo.
Vastuu on sekä rahasta, että ihmisestä. Siksi molemmista tulee puhua. Ne kulkevat käsi kädessä. Yrittäjyys, yritteliäisyys ja osaamisen kehittäminen varhaiskasvatuksesta alkaen ja siitä jatkuen, kantaa tulevaisuuteen. Emme kuitenkaan saa unohtaa yhteisöllisyyttä ja inhimillisyyttä. Itse uskon, että kaikki panostus elinvoimaiseen kuntaan ja yritystoimintaan luo kestävän talouspohjan. Tästä riittää jaettavaa kuntalaisten parhaaksi turvaten sitä, että meillä on huominen, johon kannattaa aamulla herätä. Pidetään huolta taloudesta ja ihmisestä.
Katja Rajala, Vaasa
yrittäjä ja yrittäjävaikuttaja,
Kokoomuksen kuntavaaliehdokas