Lähiavaruuden hyödyntämisestä syntyy riskejä, joita ei ole tunnistettu aikaisemmin. Vuosikymmenten ajan maata kiertämään on singottu iso määrä ihmisen tekemiä koneita ja laitteita. Pelkästään satelliitteja on maan kiertoradoilla yli 6000, ja niiden lisäksi avaruudessa leijuu liki 8000 toimimatonta tai käytöstä poistettua satelliittia. Ja määrä on kasvussa.
Joidenkin arvioiden mukaan yläpuolellamme viilettää yli 30,000 seurattaviksi luokiteltua (yli 10 cm) kappaletta, joista suurin osa nk. avaruusromua, kuten hajonneiden kantorakettien ja satelliittien osia. Tätä pienempiä, eli 1-10 cm kappaleita on arvioitu olevan jopa miljoona. Euroopan avaruusjärjestö ESA on laskenut maan kiertoradoilla olevan romun kokonaismassaksi 10 100 tonnia.
Itseasiassa tämä villien, mutta onneksi tosiaan usein pienten, kappaleiden määrä aiheuttaa jo nyt ongelmia avaruudessa toimimiselle, harvoin kuitenkin maan päällä. Kuitenkin vasta äsken heinäkuun lopulla saimme seurata uutisista, kuinka kiinalaisen Long March -raketin hallitsematon putoaminen olisi saattanut aiheuttaa isonkin onnettomuuden. Kaikeksi onneksi raketin jäämät putosivat kuitenkin Intian valtamereen.
Voiko siis päähäsi pudota raketin kappale tai satelliitti?
Tähän saakka maahan tai lentoliikenteeseen käytettävään ilmakehään asti putoavien kappaleiden riski on ollut niin pieni, ettei siitä ole ollut huolta. Mutta nyt todennäköisyys sille, että jopa ihmishenkiä vaativia putoamisia tapahtuu seuraavan vuosikymmenen kuluessa, on varovaisenkin arvion mukaan jopa 10 prosenttia. Kyse on nimenomaan hallitsemattomasti ”palaavien” kantorakettien osista. Todennäköisyys sille, että putoamisia tapahtuu eteläisen pallonpuoliskon alueella, on suurempi kuin pohjoisella.
Suunnitelmia avaruusromun pois keräämiseksi kiertoradalta on mm. ESA:lla ja tietysti yritykset, kuten Space X ovat toteuttaneet jo uudelleenkäytettäviä kantoraketteja. Kehittyvät tekniikat ja harkitumpi tehtäväsuunnittelu vähentäisivät avaruusalusten jätteiden hallitsemattoman paluuta ja vähentäisivät myös vaarariskiä kaikkialla maailmassa. Käytöstä poistuvat laitteet pitäisi esimerkiksi ohjata ilmakehän yläosiin, jossa ne tuhoutuisivat palamalla. Mutta tämä vaatisi jokaiselta avaruusmaalta sitoutumista sääntöihin. Valitettavasti kuitenkin halukkuus ryhtyä suitsimaan kasvavia ongelmia ja alkaa tosissaan säätämään rajoitteita tai turvallisuusprotokollia, vaatii todennäköisesti jonkin huomattavan onnettomuuden pohjoisella pallonpuoliskolla.
Nyt kun yöt taas pimenevät on hyvä aika kääntää katse tähtitaivaalle, ehkä siellä näkyy tähdenlentoja tai ilmakehässä palavia pieniä tai isompia avaruusromuja?
