Tuleeko fuusioenergia sittenkin kohta!
Viimeiset 50 vuotta on fuusioenergia – loputon määrä energiaa ilman ympäristöhaittoja ainakaan säteilyn osalta – ollut tavoitteena mutta toteutus on aina lykätty 20 vuotta eteenpäin.
Nyt tilanne näyttää aidosti muuttuvan. Kohta käynnistyy ITER Euroopassa jossa on tavoitteena saada enemmän energiaa tuotettu kuin mitä siihen ladataan.
Neuvostoliitossa aikanaan matemaattisten mallinnusten pohjalta kehitetty ns TOKAMAK ratkaisu on edelleen johtavassa asemassa kun etsitään toteutusmallia. ITER kuuluu myös niihin.
Lisäksi ovat kiinalaiset juuri onnistuneet saavuttamaan 120 milj astetta kuumuutta ja pitämään kuumuus hallitussa tilassa 1056 sekunttia. Maailmanennätys!
Maalaisjärjelle on hyvä muistuttaa että fuusioprosessissa aine muuttuu energiaksi . Vedyn muunnokset deuterium ja tritium tässä tapauksessa yhdistyvät heliumiksi jolloin pieni osa ainepitoisuudesta muuttuu energiaksi. Kun 1 gr vetyä muuttuu energiaksi se jo vastaa Hiroshiman pommin energiamäärää.
Nyt siis koelaitokset jo tähtäävät läpimurtoon tämän vuosikymmenen aikana.
Epigenetik blir allt aktuellare
När generna upptäcktes har världssamfundet orienterat sig mot en logik där generna är utslagsgivande för individens beteenden, prestationer osv. Omgivningen som mänskan lever i har fått allt mindre roll och betydelse relativt sett och definitivt inte alls i fråga om avkommans ärvda egenskaper.
Så kom då första studien som gällde svältande mammor under kriget i Holland och deras barn. Studien tydde på att miljöbelastningen satt sina spår i arvet.
Sedan har studie på studie kommit och nu talar man redan om epigenetik dvs mer än genetik/ över genetiken. En klar miljöfaktor som ändrar funktionerna för generna hänger ihop med sk metylation dvs att en molekyl de facto utanför DNA strängen kopplar på eller av genens funktion . Och detta kan alltså gå i arv.
Det spännande är att det nu finns studier som påvisar starka epigenetiska funktioner i hjärnan. Det senaste (se Elsevier/Biological Psychiatry) gäller microglia , hjärnans egna immunceller.
Numera erkänns att microglia har en uppsjö med funktioner för vår utveckling, åldrande och hjärnans homeostatis. Och nu har man alltså stött på att DNA metylationen kan vara helt annorlunda i just dessa celler än hjärnan i övrigt. Sambandet mellan miljö och gener blir alltså allt mer komplicerat. Intressant så det förslår!
