Suomessa ei ole massiivisesta velanotosta huolimatta ollut reaalista talouskasvua viiteentoista vuoteen. Henkeä kohti laskettu bruttokansantuote on nyt 10 % alhaisemmalla tasolla kuin vuonna 2007.
Miten tässä nyt näin on käynyt, kun meillä on oikeusvaltio, kestävä kehitys, erinomainen poliittisesti ohjattu viranomaiskoneisto ja luotettava valtamedia?
Juuret syvällä
Itselleni selvisi jo kaksi vuosikymmentä sitten, että tämä ei voi päättyä hyvin. Korkein hallinto-oikeus murskasi Naantalin korjaustelakan kehityssuunnitelmat tributyylitinan takia. Väylän ruoppauksessa olisi pölähtänyt sen aikaisen rahtilaivan kahden tunnin laillisen päästön verran sillä jo ollutta tinaa. Tuomioistuin ei kuitenkaan lähtenyt tutkimaan eurooppalaista oikeuskäytäntöä eikä edes asiantuntijan analyysiä asian merkityksestä vaan totesi, että ympäristöhallinto päättää tällaisista asioita.
”Me päätämme, mitä laki tarkoittaa”. Tämä ajatus omaksuttiin nopeasti ympäristöhallinnon piirissä. Investointihankkeita esteiksi nousi kaikenlaisia detaljeja, joilla ei ole mitään merkitystä luonnon suuressa ja dynaamisessa kokonaisuudessa.
Sen jälkeen lupaprosesseista on tullut jatkuvasti pidempiä, selvityksiltään massiivisempia ja täysin ennakoimattomia. Lupaehdot ovat tulleet kalliimmiksi. Ihmisten ja organisaatioiden työhön ja omaisuuteen on puututtu lähes mielivaltaisin perustein.
Yksityisen sektorin toimintaedellytysten kannalta tällainen lähtökohta on tietenkin erittäin turmiollinen. Kustannustaso ja riskit nousevat. Pitkien ja ennakoimattomien lupaprosessien takia yritykset ja toiminnanharjoittajat eivät voi tarttua ajassa liikkuviin liiketoimintamahdollisuuksiin.
Velkaantumisen syynä on siis se, ettei yksityinen sektori jaksa enää nykyisillä toimintaedellytyksillään kantaa paisuvaa julkista sektoria.
Valta on ongelmien ytimessä
Valta on mahdollisuus alistaa toinen omaan tahtoon. Politiikka on taistelua vallasta. Valta kasvaa kiväärin piipussa. Valta on makeaa, mutta se turmelee.
Byrokraattisen vallan kasvu on ollut Suomen megatrendi viime vuosikymmeninä. Helsingin valtamedia ja tuomioistuinlaitos ovat oudossa symbioosissa asettuneet tukemaan tätä prosessia.
Media ei ole neutraali peili. Se suodattaa ja manipuloi käytössään olevaa informaatiota. Se valitsee aiheet ja näkökulmat. Sillä on valtaa vaikuttaa ihmisten uskomuksiin. Ihmisten mieliin on juntattu uskomus joka paikassa vaanivista ympäristöongelmista.
Helsingin Sanomilla on tietenkin oikeus tarjota lukijoilleen mitä haluaa, mutta sananvapauden esitaistelija se ei ole. Kun sen uutisointi on räikeässä ristiriidassa todellisuuden kanssa, jopa maksullinen ilmoitus asian oikaisemiseksi sensuroidaan.
YLE:n yksipuolinen uutisointi ei sen sijaan ole hyväksyttävää, koska kansa maksaa sen toiminnan. Se on tuonut estradille esimerkiksi ekonomisteja hyssyttelemään taloustilanteesta. Reaalisen bruttokansantuotteen romahdusta ja sen syitä ei ole käsitelty.
Olemme siis tilanteessa, jossa media on tukahduttanut itseensä, tuomioistuinlaitokseen ja ympäristöhallintoon kohdistuvan arvostelun. Vallan vahtikoira on ottanut tehtäväkseen itsensä ja näiden kahden muun valtakoneiston kilven kiillotuksen.
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku
Suomi on sairastunut Kreikan tautiin. Siellä byrokraattiset valtarakenteet tukahduttivat yksityisen sektorin kehityksen ja lopulta paisunutta julkista sektoria ei enää voitu rahoittaa velalla. Talous romahti ja työttömyys kasvoi räjähdysmäisesti.
Miksi emme siis ole oppineet mitään? Syy on poliittinen. Se, että ympäristöhallinto voi upottaa minkä tahansa hankkeen lupaprosessiin ilman vastuuta hallintoalamaiselle aiheutetusta vahingosta, on mahtava vallan lähde.
Kestävä kehitys on poliittinen hokema. Julkishallinnossa on tuhansittain viranomaisia, jotka käyttävät tätä hokemaa puhtaasti ympäristönäkökulmasta taisteluun vallasta ja resursseista.
Keisarilla ei ole kuitenkaan vaatteita. Energiaa riittää eivätkä alkuaineet katoa mihinkään. Jos meillä olisi isoja ongelmia, niin miksi väki ei ole jo kaatunut kuolleena maahan tiheään asutuissa vanhoissa teollisuusmaissa.
Suomen jatkuvilla päästöillä ilmaan ja veteen on jonkin verran merkitystä, joskin tilanne on paranemassa. Suuren maankäytön kohteena olevalla metsä- ja maataloudella on positiivisia ja negatiivisia ympäristövaikutuksia. Puhutaan siis konkreettisista asioista, niiden merkityksestä ja toimenpidevaihtoehdoista. Siis mitä maksaa, mitä rahalla saa ja kuka maksaa?
Suomen oikeuslaitos on riippumaton, mutta puhuminen oikeusvaltiosta ontuu. Byrokraattiset eliitit ovat valinneet korkeimmat tuomarit keskuudestaan omaksi turvakseen ja oman valtansa jatkeeksi. Ainakaan ympäristöasioissa oikeuslaitos ei ole puolueeton.
Oikeusvaltioon ei kuulu, että jonkin investointihankkeen toteutuminen riippuu viranomaisten myönteisestä suhtautumisesta sekä poliitikkojen tarjoamisista subventioista, poliittisesta suojasta sekä nopeutetusta lupaprosessista. ”Justice delayed is justice denied”. Hallintoalamaisilla on oikeus saada lupa-asiansa käsiteltyä rationaalisin perustein ja kohtuullisessa ajassa.
Helsingin mediaeliitti on omassa kuplassaan elävä poliittinen toimija. Se on aina oikeassa eikä vastaa mistään. Mikään ei ole muuttunut pysähtyneisyyden ajasta. Tämä on tietysti täysin inhimillistä. Jokainen haluaa nähdä asiat omasta näkökulmasta ja pyrkii torjumaan oman maailmankatsomuksensa kanssa ristiriidassa olevat ajatukset.
Historiassa me olemme nähneet imperiumin nousuja ja tuhoja. Me näemme myös hallinnon, median ja tuomioistuinlaitoksen politisoitumisen esimerkiksi Yhdysvalloissa. Massamanipulaation kourissa ja oman erinomaisuutemme illuusiossa emme kuitenkaan näe malkaa omassa silmässä.
Johtaminen on luopumista jostain jonkun toisen asian hyväksi
On oikeastaan hassua ajatella, että kaikki ne säädökset ja tulkinnat, jotka on aikojen kuluessa erilaisissa poliittisissa prosesseissa saatu juntattua läpi, olisivat perusteltuja. Vielä hassumpaa on ajatella, että ne kestäisivät aikaa.
Maailma muuttuu nykyään nopeasti. Yritys, joka ei sopeudu maailman muutoksiin ja muuta strategioitaan, kuolee. Eurooppa on vasta havahtumassa siihen, että siltä puuttuu strategisia resursseja, kun se on omalla poliittisella toiminnallaan estänyt näiden tuottamisen.
Suomen talouden tasapainottaminen nykyisillä valtarakenteilla tulee olemaan erittäin kivuliasta ja voi tapahtua vain elintasoa laskemalla. Voi olla, että tehtävä osoittautuu poliittisten realiteettien takia mahdottomaksi ennen kuin ulkoinen tekijä siihen pakottaa.
Sen sijaan perusteettomista ympäristöbyrokraattisista valtarakenteista luopuminen on mahdollista, joskin se edellyttää avointa julkista keskustelua asiasta. Valtarakenteista luopuminen ei maksa mitään. Päinvastoin syntyy säästöä, kun hallinnosta vapautuu tuhatmäärin työvoimaa poliittisesta toiminnasta tuotannolliseen toimintaan.
Muutos olisi helppo toteuttaa, jos pykälätulkinnoista siirryttäisiin konkretiaan. Siis mikä on konkreettinen ongelma, miten suuresta ongelmasta on kysymys ja miten se suhtautuu hallintoalamaisen oikeuteen tehdä työtä ja hallita omaisuuttaan?
Esimerkiksi Merenkurkun kiinteä yhteys loisi uuden dynaamisen talousalueen Merenkurkun alueelle ja laajemmalti. Huoltovarmuus sekä teollisuuden logistiikkakustannukset ja toimitusvarmuus paranisivat. Esteiksi on nähty ympäristövaikutukset ja luonnonsuojelualueet.
Vaan mitkä ympäristövaikutukset? Ei kiinteällä yhteydellä ole sen ihmeellisiä ympäristövaikutuksia kuin tavallisella maantielläkään, siis lähinnä jalanjälkiefekti ja muutokset paikallisissa virtausolosuhteissa. Tiekäytävä luonnonsuojelualueiden läpi voidaan lunastaa samalla hehtaarihinnalla, kuin mitä ympäristöhallinto on suojelusta aikanaan maksanut.
Rahat Merenkurkun kiinteään yhteyteen saataisiin luopumalla monin verroin kalliimmista ja perusteettomista luotijunahankkeista.
Lainsäädännöllisesti järjen käyttöön ja ihmisten työn kunnioittamiseen perustuvaan lähestymistavan edellyttämät pykälämuutokset olisivat ensi vaiheessa vähäisiä, merkitykseltään toki järisyttäviä.
Myös Helsingin mediaeliitin valtaa on syytä leikata alistamalla se kritiikille. Rehellistä tuottavaa työtä tekevä kansanosa tarvitsee puolustajan urbaaneja eliittejä ja massamanipulaatiota vastaan.
YLE voisi järjestää journalistiammattikunnasta riippumattoman ohjelman, jossa käsitellään päivittäin niitä aiheita ja näkökulmia, joita media ei käsittele lainkaan. Valtamedian uutisointia, informaatiotarjontaa, suodatusta ja poliittista manipulaatiota voitaisiin käsitellä kriittisesti. Rahoitus saadaan, kun YLE luopuu kaupalliseen mediaan paremmin soveltuvasta hömppätarjonnastaan.
Suomi uuteen kukoistukseen
Tällä hetkellä Suomi on kuin kriisiin ajautuva perhe. Kulissit ovat vielä kunnossa, mutta isoja ongelmia muhii eri puolilla. Kurjistuminen uhkaa. Miten tästä eteenpäin?
Ajatellaanpa, että Suomi olisi oikea oikeusvaltio. Julkinen sektori ei puuttuisi hallintoalamaistensa työhön, toimeentuloon tai oikeuteen hallita omaisuuttaan ilman painavia konkreettisia perusteita.
Kaikki lupa- ja kaavoitusasiat ratkaistaisiin viimeistä tuomioistuinkäsittelyä myöten maksimissaan kahdessa vuodessa. Prosessi perustuisi hankkeen hyötyjen ja haittojen vertailuun. Julkisen vallan käyttöön liittyisi vastuu ja vahingonkorvausten mahdollisuus.
Suomi saisi valtavan edun kilpailussa investoinneista. Työtä ja toimeentuloa sikiäisi eri puolille maata. Meille tulisi toimivat työmarkkinat, joissa ihminen voisi hakeutua muualle, jos meno vanhassa työpaikassa ei miellyttäisi. Maan taloudellinen ja henkinen hyvinvointi voisi nousta uuteen kukoistukseen.
FIN Vallankäytön Välineitä Ympäristöpoliittiset Detaljit 2023-03-17
