Vaasa digitalisaatiolla maailman kärkeen

Yleinen väärinkäsitys on, että digitalisaatio tarkoittaa vain lisääntynyttä tietokoneiden käyttöä. Onhan kaikkialle ympärillemme työpaikasta kouluihin ja vapaa-aikaa tullut luonnolliseksi kädenjatkeeksi tietokone tai mobiililaite. Silti digtalisaation ydin on yhtä vähän tietokone, kuin sanomalehdessä paperi, jolle se painetaan. Oleellista ei ole väline, vaan viesti ja se mitä sillä saadaan aikaan. Jos haluamme seuraavan maailmanvalloituksen alkavan Vaasasta, on meidän opeteltava ymmärtämään mitä digitalisaatio tarkoittaa ja mitä se mahdollistaa.
Tieto ei enää rajoitu yliopistojen seiniin, perinteiset mediat eivät hallitse viestintää ja tietoa on kerättävissä kaikkialta ja lähes kaikesta mitä teemme. Paikannuspalvelut seuraavat liikkeitämme, hakukoneet kiinnostuksen kohteitamme, pankkien korttijärjestelmät ostoksiamme – listaa voisi jatkaa loputtomiin. Jos tätä tietoa kyetään johtamaan; keräämään ja käyttämään oikein, iskemme globaalin tason kultasuoneen.
Monia ymmärrettävästi huolettaa yksityisyydensuojaan liittyvät kysymykset. Miten voin varmistaa, että minusta ei kerätä tietoja, mitä minusta kerätyillä tiedoilla tehdään voiko joku epäilyttävä taho saada minusta henkilökohtaisia tietoja? Huolet ovat vähintäänkin aiheellisia, mutta pelkäämällä emme pääse eteenpäin. Muutokseen on aina kylvetty mahdollisuus – uuden kasvun siemen.
Digitalisaatio ulottuu arkipäivästä työpaikoille ja aivan tavalliseksi koetuille aloille yllättävillä tavoilla. Esimerkiksi metsäkoneet toimivat jo niin, että ne vastaanottavat reaaliaikaisesti tietoa puutavaramarkkinoilta. Sen avulla kone osoittaa miltä alueelta puu haetaan. Leikkauksen aikana järjestelmä jatkuvasti laskee millä tavalla puu on leikattava, jotta hinta markkinoilla olisi optimaalinen. Markkinat tehostuvat, kun kysyntä ja tarjonta kohtaavat globaalisti reaaliaikaisesti. Se tarkoittaa tehokkuuden lisääntymistä, eli pienempää tuhlausta. Toisaalta ihmisten käyttäytymisestä ja liikkumisesta kerätyllä tiedolla voidaan vaikkapa muodostaa mallinnoksia, jotka kykenevät ennakoida flunssan leviämisen vain päivien tarkkuudella.
Vain ihmisen mielikuvitus on rajana sille miten tietoa voidaan hyödyntää yritystoiminnassa tai arkielämässä. Digitalisaatio on totuttautumista aivan uudenlaiseen toimintalogiikkaan, ei vain uusiin välineisiin. Uusi tapa toimia tulee, halusimmepa sitä tai emme. Siksi Vaasassa on tartuttava tähän mahdollisuuteen. Jos me emme sitä tee, joku tekee sen puolestamme.
Muutoksen tulisi lähteä tieteen keskittymästä, eli yliopistoista. Kun kaikki maailman viimeisin tieteellinen tieto on saatavilla missä vain riippumatta siitä, onko opinto-oikeutta yhdessäkään yliopistossa, täytyy yliopiston miettiä toimintalogiikkansa uudelleen. Esimerkiksi maailman huippulaitos, Vaasan yliopiston kokoinen Yhdysvaltalainen MIT on jo ymmärtänyt tilanteen. Se on avannut kaiken kurssien sisällöt vapaasti saataville omaan verkkopalveluun. Meilläkin on jo edistyksellisiä edulab-kokeiluja, mutta mahdollisuuksiin nähden kehitys on vielä vaatimatonta. Pelimerkit on nyt asetettava rohkeasti tämän teeman edistämiseen ja otettava se kokonaisvaltaisesti yliopiston toimintalogiikkaa määrittäväksi teemaksi.
Parhaimmillaan digitalisaation aikaan saama tuottavuus antaa meille mahdollisuuden saavuttaa haluamamme elintason vähemmällä työllä. Ehkä tulevaisuudessa voimme käyttää vapautuvan ajan päivässä oman hyvinvointimme kehittämiseen urheilemalla, olemalla enemmän ystäviemme ja perheemme kanssa, tai kehittämällä sivistystä tai taidetta.
Päivänpoliittinen keskustelu on usein niin masentavaa riitelyä, ettemme ehdi ajatella millaisia mahdollisuuksia tulevaisuus tuo tullessaan.
Kirjoittaja: Mikko Martikkala