Tieteen luotettavuus perustuu tutkimustulosten toisinnettavuuteen, eli siihen että joku toinen tutkija eri laboratoriossa samoissa olosuhteissa voi saavuttaa saman tuloksen.
Kuitenkin yli 70 % tutkijoista on epäonnistunut toistamaan toisten tutkijoiden kokeita ja yli puolet on epäonnistunut toistamaan jopa joitain omia kokeitaan. Tämä on vakava ongelma erityisesti biolääketieteessä.
Cambridgen yliopistosta johdettu kansainvälinen tutkijaryhmä on testannut mallia, jossa tekoäly lukee ja yrittää ymmärtää tieteellisiä julkaisuja ja sitten tulokset koetetaan toisintaa ”Eve” nimisellä robottijärjestelmällä.
Robottijärjestelmän testiin valikoitiin laajasta aineistosta 74 tutkimusta, jotka liittyivät lääkityksen tiettyihin vaikutuksiin rintasyövässä. Lopputuloksena oli, että reilussa puolessa tutkimuksista saatiin tilastollisesti merkittää näyttöä. Mutta vain vajaa kolmannes tuloksista saatiin luotettavasti uusittua.
Tämä ei tarkoita sitä, että loput tutkimuksista olivat vääriä, vaan sitä että kokeiden toisintamiseen vaikuttaa moni asia. Usein eniten kokeen tekijä. Eli ihminen ei vaan ole niin tarkka kuin mitä kone voi olla. Tutkimusryhmä esittääkin, että uusittavuuskokeet pitäisi saada vakio-osaksi tieteellistä prosessia. Siinä automatisoidut ja puoliautomaattiset tekniikat, tekoäly ja robotiikka voisivat olla tärkeä työkalu.
